Did you forget to take your meds?

Olen valtavan epäsosiaalinen, asenteeni uusiin ihmisiin on tällä hetkellä, ettei minua edes kiinnosta oppia tuntemaan niitä. Kyllästyttää kaikki tutustumisleikit ja muut rituaalit, jotka liittyvät uuteen opiskelupaikkaani Viikissä. Jotkut niistä ihmisistä ovat aidosti mielenkiintoisia, mutta suurimman osan kanssa en usko, että meitä yhdistää muu kuin sama pääaine. Mutta onneksi koulutusohjelman monitieteisyys antaa mahdollisuuden opiskella monessa paikassa eikä tarvitse kahlata enemmistön kanssa samoja kursseja. Vanhemmat opiskelijat kuuluvat kategoriaan 'aidosti mielenkiintoiset'. Ehkä epävarmuuden väistyttyä noista uusistakin löytyy enemmän ulottuvuuksia. Ja onhan vikaa minunkin väsymyksessäni kiinnostua muusta kuin opiskelusta.

Asunnon löytyminen on ollut viikon polttavin aihe eikä ratkaisua ole näkyvissä. Tahtoisin muuttaa Nooran kanssa, mutta mieltymyksemme sijainnin suhteen ovat ymmärrettävistä syistä yhtä lähellä toisiaan kuin evoluutioteoria kristinuskoa. Yksiöön muuttamiseen minulle ei yksinkertaisesti ole varaa, opintoraha on melko vähän ja en tiedä, kuinka jaksan tehdä töitä opiskelun ohessa. Soluasuminenkaan ei suunnattomasti innosta, vaikka olen kuullut paljon hyvää Latokartanon ylioppilaskylästä.

Jos unohdetaan ihmiset, olen viihtynyt Viikin kampuksella hyvin. Vastuulehtorit vaikuttavat mielenkiintoisilta, ainejärjestöissä on mielettömiä ihmisiä ja muutenkin se vaikuttaa toiminnalta, jossa minua voisi kiinnostaa olla mukana. En toki ole unohtanut lääkistä, koska sinne minä todella tahdon. Aion vain käyttää tämänkin vuoden tehokkaasti hyödyksi.

Tiedän, että olen taas synnyttämässä itselleni kuoppaa, johon hukun. Tunnen jo nyt uupumusta, joka ei ole koskaan ehtinyt tasaantua toukokuun jäljiltä. Kesä on muutenkin ollut jotenkin harvinaisen ahdistava, vaikka aika Prahassa ja muualla Keski-Euroopassa olikin upeaa. Edellisenä kesänä päästin irti kaikesta, annoin elämässäni tilaa ihmiselle välittämättä seurauksista. Siinä oli upeat hetkensä, vaikka en välttämättä ollut kovin terve silloinkaan.

Olen istunut tuntikausia kuunnellen Maj Karmaa. Tämän levyn tunnelma on mieletön. Niin paljon tuttuja ja lähellä olevia asioita jonkun muun muotoilemana.

"Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä, ettei jäädy
siinä pakkasilmassa."